Auli Välikangas: Kopekka

Sotien jälkeen maahan on palannut vihdoin rauha ja kaikki on muuttunut. Rantalan talossa kaikki on muuten ennallaan, mutta tekevät kädet ovat poissa. Nuori emäntä Aino ymmärtää, että päivä kerrallaan on jaksettava, ei ole vaihtoehtoa. Aino tutkii isän viime töikseen korjaamaa navetan ovea. Kukahan tuonkin rivan seuraavalla kerralla osaa korjata? Mielessä kaihertaa jatkuva huoli, miten minä jaksan, mutta vaihtoehtoa ei ole. Mihin me menisimme, meidän on selvittävä. Kunnan esimies tulee tarjoamaan taloon kasvatiksi keskenkasvuista inkeriläispoikaa, jalanjatkoksi Eemille, jonka jalka oli jäänyt sodan ankarissa taisteluissa Kainuun korpeen. Valde-pojan taloon tulo virkistää elämää ja vuosien kuluessa he kiintyvät toisiinsa, jota viimeinen koettelemuskaan ei horjuta. * * * KIRJAILIJASTA: Kopekka on Auli Välikankaan esikoiskirja, joka vuosia odotti esiin pääsyä. Auli Välikangas, o.s. Ylikorkala, on syntynyt 1935 nykyiseen Siikajokeen kuuluvalla Revonlahdella. Kansakoulun käytyään hän osallistui kotitilan töihin, kunnes opiskeli ammattiin Limingan emäntäkoulussa ja Haukiputaan suurtalouksien emännöitsijäkoulussa, josta valmistui 1960. Hän eläköityi Kastellin koulun emännän työstä 60-vuotiaana 1995, jolloin kirjoitusharrastus muuttui yhä tärkeämmäksi. Hän on kehittänyt kirjoittajan taitojaan Päätalo-instituutissa 1994–1997. Ryhmän tuotoksista julkaistiin antologia Keisarin perilliset. Hän on osallistunut myös Oriveden opiston kursseille sekä vuosien ajan Oulun kirjoittajapiiriin Pirkko Böhm-Sallamon johdolla. Aulin kynästä on syntynyt useita näytelmiä Esteri Alakopsan ohjattavaksi, kuten Oulujoen seurakunnan kirkon 100-vuotisjuhlaan tilaama näytelmä.. Kopekka-romaani sai alkunsa Maikkulan kasarmista näytelmää varten tehdystä taustatyöstä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Aulin lapsuusvuosiin, ja hän sai näin ujutettua mukaan omia tarkkoja muistikuviaan sota-ajan jälkeisestä Suomesta. * * * Käsikirjoitukseen tutustunut lukija kirjoittaa: ”Kopekka-kirjassa pääsee sisälle taitavasti kirjoitettuun, mukaansa tempaavaan dialogimuotoon ja faktatietoon pohjaavaan tarinaan.”