Tuula Puolukan teos on elämänkerrallinen tutkimusmatka kirjoittajan suvun juurilta Suojärven Vegaruksen kylästä sotien jälkeiseen Kajaaniin. Sotien jälkeen Suomeen uudisasutettiin runsaat 36 000 Raja-Karjalan evakkoa, joista pääosa sijoitettiin Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Kainuuseen tuli tuhansia suojärveläisiä eri kylistä: Nasarinvaaralta, Pönttösenvaaralta, Vuonteleelta, Vaaksauksesta, Alajoelta, Hirvenpitämältä ja Vegaruksesta. Kirjassa tutkitaan vegaruslaisen ortodoksisuvun ja perheen tyttären Helenan jalanjälkiä Suojärvellä, osana siirtoväen ketjua vahvasti tutkimustietoon pohjautuen. Tietoa täydentävät sukupolvien aidot kokemukset rajakarjalaisuudesta. Kajaaniinkin saatiin aikanaan kaunis ortodoksikirkko, ja aktiivinen perinnetoiminta voimistui. Rajakarjalaisuus on ollut myös iloa ja kauneudentajua sekä aktiivista yhdessäoloa ja toisista välittämistä koko evakkosukupolven loppuun asti. Toisaalta Vegaruksen evakkosukupolven elämää ovat värittäneet Suojärven raskaat elinolot, rajakarjalaisten syrjiminen evakkoaikoina, paluumuutto Karjalaan sodan keskellä ja siirtotilojen rakentaminen kanta-Suomen korpimaisemiin. Tämän kaiken muistaminen auttaa ymmärtämään heitä, ketkä aikoinaan menettivät kotipaikkansa ja mutkallisen evakkotaipaleen jälkeen asettuivat uudelle seudulle.
